Tasan kolme viikkoa.

Sitten me asutaan Turkissa =)
Varasin eilen liput, 28.2 koittaa tämä niin odotettu lähtö päivä.
Lapset kyselee joka päivä nytkö jo, vielä on viisi päivää, monta päivää
vielä päiväkodissa jne.
Lapset levottomia, itkuisia ja muutenkin ihan pökerryksissä.
Minusta tuntuu että he eivät kumminkaan ymmärrä että me mennään oikeasti.
Nyt on vaan pakkaamista ja juoksemista joka paikkaan.

Eilen lähti ensimmäinen kuorma kotoonta säilytykseen.
Yksin olen tätä muuttoa tehnyt =/
Eilen olin niin väsynyt että nukahdin jo klo. 21.
Haluan vain nopeasti tavarat laatikoihin ja loput osiin, peketti auton
pihalle ja tavarat säilöön.
Tuntuu hurjalta pakata koko elämä täältä. Ja saat siitä mukaan vain muutamia
kasseja ?!

Asunto vaihtoehtoja meillä on Marmariksessa nyt kaksi mies
soitti eilen ja sanoi että lyösi nyt yhden kaksi kerroksisen "paritalon" jossa
oma piha. Eilen sovittiin että otetaan se ja mies käy siellä jo järjestämään
asioita. Kohta tämä kaikki on ohi.
Tai no kolmen viikon päästä =)

Lapsillekkin on ihmeesti nyt kauheasti ottajia.
Sisko ottaa lapset muutamksi päiväksi yö kylään.
Isäni jne. Ehkä uskovat vasta nyt että hei se oikeasti lähteekin ;)

Iyi Günler...